Suomenpystykorva ei hauku turhaan

Turhautunut koira haukkuu

Olen vahvasti sitä mieltä, että mistä tahansa rodusta saa häiritsevästi haukkuvan yksilön aikaiseksi, jos sen tarpeista ei pidetä kunnolla huolta. Koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aikaa perheen kanssa voidakseen hyvin. Myös tarhan sijoittelulla voidaan vaikuttaa koiran haukkumiseen. Laita tarha sellaiseen paikkaan josta koira näkee hyvin kotiväen liikkeet ja kaikki kulkijat. puutu mahdolliseen haukkumiseen ja harrasta koirasi kanssa päivittäin. Suomenpystykorva ei hauku turhaan.

Useimpien rotua tuntemattomien henkilöiden mielestä suomenpystykorva kuitenkin haukkuu enemmän kuin muut koirarodut. Ainakin tämä on se ihmettelyn aihe minkä saa toistuvasti kuulla kun kävelee ympäristöään rauhallisena tarkkailevan pystykorvan kanssa kaupungilla. ”Eikö se hauku?” on usein kuultu kysymys rotua vähemmän kohdanneen henkilön suusta. Itse usein vastaan, että haukkuu se kun on asiaa. Jos puussa on lintu tai näätä on komossa, niin ääntä tule aivan varmasti niin että kaira raikuu.

Mielestäni koiran häiritsevä haukkuminen johtuu miltei aina isännästä tai emännästä.

Arjessa suomenpystykorva ei ole sen haukkuherkempi kuin muutkaan rodut.

On paljon lähes haukkumattomia rotuja, mutta uskaltaisin väittää, että jos rodussa on yhtään haukkuherkkyyttä, niin haukkuminen on lähinnä yksilökohtainen ongelma. Mielestäni asia selviää esimerkiksi pienellä kävelyreissulla naapurustossa kuulaana iltana. kun kuuntelee tarkasti, niin voi kuulla hyvin monentyyppisten koirien olevan äänessä. Jossain hirvikoira haukkuu monotonisen kumeasti tai toisaalla jäniskoira uikuttaa. Seassa saattaa kuulua toki pystykorvan haukkua, mutta jokainen alueen pystykorvista ei ole äänessä.

Sisäkoirana suomenpystykorva on todella hiljainen. Se toki käy toisinaan urraamalla tervehtimässä kotiintulijat, mutta pääosin koiran läsnäoloa ei huomaa. Kotiin jätettäessä tervepäinen pystykorva jää rauhallisena odottamaan kotiinpalaajia. Se saattaa yksilön taipumuksista riippuen innostua vieraista ja haukahdella hetkittäin, mutta vastaavaa käyttäytymistä olen havainnut lähes kaikilla roduilla muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Pystykorva on älykäs koira ja oppii nopeasti olemaan hiljaa myös tarhassa.

Suomenpystykorvat tarhassa

nuorena pystykorva saattaa innostua ympäristön ärsykkeistä. Se saattaa esimerkiksi olla epävarma tai muuten se selvittää oudon kulkijan liikkeitä haukahtelemalla. Tähän pitää nopeasti kiellolla puuttua. Jos isännän ja koiran välit on kunnossa, niin koira ymmärtää yskän nopeasti ja haukkuminen loppuu tai ainakin vähenee erittäin satunnaiseksi.

Meillä Helmi on lähes hiljainen pystykorva nopeasti innostuvasta luonteesta huolimatta. Tarhassa ollessaan se katselee rauhassa ohikulkijat ja ainoastaan yksi sen kimppuun hyökännyt Bichon Frise -narttu saa haukkumista osakseen. Naapurimmekin sanoi, että onpa se hiljainen tuo teidän koira. Lempi-Iitan kanssa vielä harjoittelemme tarhassaolokäytäntöjä, mutta ilahduttavan hyvin sekin jo hiljenee ikkunan koputuksesta ja kaikki kulkijat eivät enää joudu haukutuiksi.

 

Tee testi: havainnoi oman kävelylenkkisi koirat

Jos suomenpystykorvan haukkuherkkyys mietityttää, niin lähde kävelylle ja kuuntele. Mikä koira siellä haukkuu ja missä? Uskaltaisin väittää että sinfoniaan osallistuu useita koiria. Alla oman 5km lenkkini koirahavainnot:

  1. Lähtiessä naapurin Skotlanninterrieri viukuttaa taas tuttuun tapaan. Se haukkuu omalla erittäin kimeällä äänellään sen koko ajan mitä se on pihalla vapaalla ulkoilulla. 3x päivässä 15-30min kerrallaan…
  2. Naapurin jäniskoirat ulisevat jälleen.
  3. Pian tien vasemmalla puolella asuu norjanharmaa tai jämpti ja se haukkuu kovalla äänellä meitä ohikulkijoitaTtien oikealla puolella asuva suomenpystykorva on nyt hiljaa
  4. Tien vasemmalla puolen asuva sekarotuinen pystykorva haukkuu
  5. Samoin tienristeyksessä asuvat pari terrieriä ovat ulkona ja haukkua tulee niin vietävästi ja koirat meinaavat tulla aidasta läpi, Helmi jo vähän katselee niitä varoittaen. Lempi kävelee vihellellen eteenpäin.
  6. Tien oikealla puolen asuvat kaksi suomenpystykorvaa ovat hiljaa tarhoissaan
  7. Tien oikealla puolella oleva jämpti haukkuu vaikka sillä ei ole näköyhteyttä tielle.
  8. Tien vasemmalla puolella asustavat pohjanpystykorvat ovat kovasti äänessä ja pitkään kun maisema on avoinna
  9. Tien oikealla puolen asuva Lapinkoira haukkuu meitä hetken verran
  10. Tien oikealta puolelta kuuluu turhautunutta hirvikoiran haukkua
  11. risteysalueella asuu 2 karjalankarhukoiraa ja yksi laika ja ne kaikki aloittavat kiivaan konsertin joka kuuluu ja kestää
  12. Palatessa kaikki koirat ovat samalla lailla äänessä paitsi Helmin suosikkinarttu tulee jälleen vastaan ja saa Helmiltä tulista haukkua osakseen. Lempi-Iitakin voksahtelee BF:lle

Millainen sinun lenkkisi oli? jätä kommentti alle.

3 ajatusta aiheesta “Suomenpystykorva ei hauku turhaan”

  1. Minulla on toisinaan hoidossa tyttären pystäri Aava täällä mun kaupunkiasunnossa. Käydään paljon lenkillä, Aava ohittaa monia koiria ja ihmisiä täysin huomiotta. Vaatii vastapuolelta viestin, jotta Aava reagoi mitenkään. Silloinkin lähinnä jutellaan hauskasti uristen pystärimäiseen tapaan. Joskus jokin ärsyke saa haukkumaan turhautuneesti hetken.
    Ovikello kun soi, niin haukahtaa jos ketään on kotona, kelle ilmoittaa. On testattu usein, että kun ei ole kelle ilmoittaa, niin ei haukukaan. Tähän ei ole kyllä erityisesti koulutettu.
    Olen elänyt pystäreiden kanssa liki 30 vuotta maalla. Koirat ollut metsästys/sisäkoiria ja kyllä, niiden turha haukku on aina ollut paikka peiliin katsomiselle.

  2. Voin hyvin vahvistaa väärän mielikuvan koko ajan haukkuvasta rodusta. Meillä asuu Vantaalla rivitalossa kohta 9 kuukautinen Höyheneukon Sisu, eikä sisällä haukuta, muulloin kuin leikin yhteydessä. Haukkumattomuutta ei olla ollenkaan opetettu vaan tullut luonnostaan.

  3. Olen täysin samaa mieltä, kuljen myöskin usein kylän läpi pystykorvani kanssa, ja melkein kaikki koirat, roduista riippumatta haukkuvat kuin hulluja kun niitten ohi kulkee. Haukkumisesta päätellen kaikki olisivat pystykorvia, mutta asiaan kuuluu että meillä on ainut pystykorva tässä kylässä. Ja pystykorvani kulkee hiljaa kaikkien koirien läpi eikä edes viitsi vastata haukkumalla yhtäkään koiraa. Mutta hiirestä hirveen riittää kyllä ääntä. Niin myytti räksyttävästä pystykorvasta voisi jo vähitelleen haudata!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *