Suomenpystykorvanarttu Helmi eli Luppoaika Sapuneito s.27.5.2014
Helmi on ensimmäinen Suomenpystykorvanarttuni. Olin etsinyt sopivaa narttulinjaa kasvatustyön pohjaksi todella pitkään, kunnes muutamien sattumuksienkin kautta päädyin tähän yhdistelmään. Narttulinja on tuottanut käyttövalioita useassa polvessa ja myös uroksen narttulinja on vahva.
Kotona Helmi on kuin ajatus. Se ei metelöi turhia ulkona eikä sisällä. Se tulee usein isännän viereen lepäilemään ja on kotona erittäin rauhallinen. Lasten ja pentujen kanssa Helmi on pitkämielinen eikä hermostu vähästä. Luonne on kyllä neidillä 10+
Metsällä helmi on saanut lempinimekseen ”Erkin viitapiru” Helmi on todella riistaverinen ja innokkaasti hakeva koira. Sen lempiriistaa on linnut, joita se haukkuu mustasta metsosta aina pyyhyn saakka. Syksyn 2017 pohjanlohkon valinnoissa se sai 10 minuutin pyyhaukut molempina päivinä, vaikka todennäköisesti kohtasi pyyn ensimmäistä kertaa eläessään.
Helmi on hyvä pysyttäjä ja melko usein lintu löytyykin pitkän haukun päätteeksi oksalta. Välistä tuntuu, että arkojen lintujen kanssa se tekee kaikki temppunsa saadakseen linnun pysymään oksalla. Hakijana Helmi on nopea ja pyyntipäivän aikana kilometrejä saattaa tulla yllättävänkin paljon.
Lintujen lisäksi Helmi haukkuu näätää, hirveä, vesilintuja ja onpa se ottanut ketunkin kiinni. Tuore karhunjälki herätti vielä kunnioitusta.
- Näyttelystä Helmillä on Erittäin Hyvä
- LINT-kokeista 2xVOI1
- Saavutuksina on Lapin LINT Piirinmestaruuskisojen 2. sija vuodelta 2017 ja nuorille suomenpystykorville suunnatun Metsopoika-ottelun 5. sija vuodelta 2016.
PEVISA-tarkastuksessa Helmiltä löytyi 1. asteen polvilumpion luksaatio, joten sen pennutussuunnitelmat on toistaiseksi jäissä. Seuraan polven tilanteen kehittymistä hieman vanhemmaksi.
Suomenpystykorvanarttu Lempi-Iita, eli Vallavosan Ainu-Lempi s.24.4.2017
Lempi-Iita on meidän perheen voimakastahtoinen ja itsevarma kuopus. Sillä on hieman taipumusta pomottamiseen, mutta hyvin pärjätään kunhan sen testailuille ei antaudu. Lempi on erittäin älykäs ja se tietää kyllä mistä narusta vetämällä isännän saa reagoimaan.. 😀 Kotona Lempi on Helmin tavoin miellyttävä ja arki sujuu mukavasti pieniä pikkulelutihutöitä lukuunottamatta.
Lempi-Iitassa yhdistyy kaksi erittäin mieleistä koiraa yhteen. Emä Mehtäriihen Aihki Sodankylästä on kaunis ja saalisvarma lintukoira. Isänä neidillä on laajahakuinen ja työteliäs linnunhaukun KVA Kiepin Tihu.
Lempi vielä harjoitteli linnunpyyntiä syksyn 2017, mutta haukkuja jo saatiin mukavasti, puustalöytöjäkin. Haku kehittyi hetkittäin laajaksi ja ensimmäiset uusintahaukutkin sieltä pärähti. Neiti seuraa sitkeästi ikäisekseen ja on innokas linnulle. Muuan fasaani saatiin pudotettua, kun metsälintujen kanssa oli epäonnea. Hirvenjälki ”haisee nokkaan” ja silmät kyllä syttyi tuoreelle näädänhajulle.
Talven 2018 aikana harjoitellaan näyttelyhommia ja toki toivotaan, että neiti olisi syksyllä 2018 jo koeiskussa. alku on kuitenkin lupaava.
Ville Ylläsjärvi – Suomenpystykorvat lähellä sydäntä
Suomenpystykorva on kuulunut elämääni tavalla tai toisella pikkutytöstä asti. Isoisällä oli ollut hyviä lintukoiria ja sain kuunnella hienoja tarinoita niiden edesottamuksista Savukosken ja Sodankylän kairoissa sotien jälkeen.
Kaikki virheet tuli varmasti pojankloppina tehtyä pystykorvien kanssa touhutessa. Ensimmäisen ns. maatiaispystykorvan jälkeen yritin kouluttaa ensimmäisen puhtaan pystykorvan, Onnin ”kaikkien sääntöjen mukaan” ja siinä sitten jo jotenkin onnistuinkin. LINT-tuomarikoulutuksen kävin ensimmäistä kertaa jo vuonna 2004 Onnin ollessa reilun vuoden ikäinen.
Onni, eli Tiistin Viima oli erittäin sitkeä hirveä haukkuva pystykorva ja uskon että siitä olisi osaava isäntä tehnyt helposti käyttövalion hirvelle. Siitä tuli vanhemmiten kuitenkin oikein hyvä ja mukava lintukoira, kun sen sai hirviltä viheltämällä pois. Muutama kerta käytiin LINT-kokeessakin harjoittelemassa, mutta orastava kisaura päättyi lopulta ristisiteen katkeamiseen hanhenpyyntireissulla. Samalla myös jalostuskäytöstä luovuttiin, vaikka kyselijöitä muuan olikin.
Olen syvästi mieltynyt Suomenpystykorvaan. Sen omaperäisyys, valtava riistainto ja kaunis ulkonäkö säväyttävät joka kerta kairassa. Ollessamme metsällä kahden koiran kanssa tuntee, että on jotenkin ikiaikaisen perinteen lähteillä. Eniten minua harmittaa metsähallituksen hurja hakkuuvauhti, jolla viimeisiä pystykorvametsästyksen tyyssijoja kuljetetaan kumipyörillä sellutehtaalle. Kasvatusmetsissä on toki lintuja, mutta ne maisemat eivät sytytä sydäntä samalla lailla.
Toimin tällä hetkellä vapaaehtoisena Suomen Pystykorvajärjestön SPK jalostusneuvojana ja täten kannan pienen työpanokseni rodun tulevaisuuden eteen. Koetoimintaa harrastan sekä kilpaillen, että tuomarina ja talvisin käymme näytelyissä teroittamassa ”pystykorvasilmää”. Työssäni toimin tällä hetkellä markkinoinnin parissa.