
Rotuesittely
Suomenpystykorva rotuna
Eloisa, älykäs ja omanarvontuntoinen kansalliskoira
Suomenpystykorva on keskikokoa pienempi, punaturkkinen pystykorva, jonka ilmeessä yhdistyvät valppaus, ilo ja itsenäisyys. Se on jalostunut suomalaisen perinteisen metsästyskulttuurin myötä koiraksi, joka työskentelee riistalla omatoimisesti mutta pitää yhteyden omistajaansa.
Rotu tunnetaan ennen kaikkea haukkuen työskentelevänä lintukoirana. Sen tehtävä on etsiä riista, pysäyttää se haukkuun ja antaa kiivaan haukun helistessä metsästäjälle mahdollisuus lähestyä riistaa ja paikallistaa haukuttava puuhun. Sama valppaus näkyy myös arjessa: suomenpystykorva seuraa ympäristöään tarkasti ja reagoi herkästi, jos jokin poikkeaa tavallisesta.

Luonteeltaan suomenpystykorva on touhukas, uskollinen ja usein hyvin perhekeskeinen. Se ei yleensä ole mielistelevä koira, vaan sen kanssa suhde rakennetaan luottamuksen, johdonmukaisuuden ja yhteisen tekemisen kautta.
Terveys on rodun vahvuuksia, mutta sitä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Vastuullinen jalostus, terveystarkastukset ja riittävän laaja jalostuspohja ovat tärkeitä, jotta rotu säilyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa.
Suomenpystykorva sopii parhaiten metsästystä harrastavalle ihmiselle, joka arvostaa aktiivista, tervettä, älykästä ja perinteikästä koiraa ja joka osaa käsitellä suomenpystykorvaa sen luonteen mukaisesti.
Virallinen rotumääritelmä
Rotumääritelmä
Alla on tiivistetty kuvaus suomenpystykorvan virallisen rotumääritelmän pääkohdista. Voimassa oleva rotumääritelmä on FCI-numero 49, jonka Suomen Kennelliiton valtuusto on vahvistanut 23.11.2013. Sitova ja kattava versio löytyy Suomen Pystykorvajärjestön sivuilta — linkki tämän sivun alaosassa.
Yleistiedot
| Alkuperämaa | Suomi |
| FCI-numero | 49 |
| FCI-ryhmä | 5 — Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit |
| FCI-alaryhmä | 2 — Pohjoiset metsästyskoirat |
| Vahvistus | Suomen Kennelliiton valtuusto 23.11.2013 |
| Käyttökoetulos | Vaaditaan jalostukseen |
Käyttötarkoitus
Suomenpystykorva on alkujaan ja edelleen käyttökoira. Pääasiallinen käyttömuoto on metsäkanalintujen haukku, mutta sitä käytetään myös pienpetojen ja vesilintujen pyynnissä sekä hirvenmetsästyksessä. Rodun työtapa perustuu siihen, että koira löytää riistan itsenäisesti ja pitää sen paikallaan haukullaan, jotta metsästäjä ehtii paikalle.

Yleisvaikutelma
Suomenpystykorva on keskikokoa pienempi, lähes neliömäisen runkomallinen koira. Rakenne on kuiva, kiinteä ja hyväryhtinen. Olemus välittää valppautta ja ylpeää itsenäisyyttä.
Tärkeitä mittasuhteita
- Rungon pituus on yhtä suuri kuin säkäkorkeus
- Rinnan syvyys hieman alle puolet säkäkorkeudesta
- Kuonon ja kallon pituuksien suhde noin 3:4
- Kallo on hieman leveyttään pitempi
Käyttäytyminen ja luonne
Vilkas, tarmokas, rohkea ja peräänantamaton. Vieraita kohtaan rotu saa olla hieman pidättyvä, mutta vihaisuus tai liiallinen arkuus ei kuulu rodunomaiseen luonteeseen. Vartiointivietti on hyvin kehittynyt.
Pää
Kallo: Ylhäältä katsoen munanmuotoinen ja levenee tasaisesti korvien suuntaan.
Kirsu: Pienehkö ja väriltään pikimusta.
Kuono: Kapea ja kuiva, kapenee tasaisesti kirsua kohti.
Hampaat: Leuat ovat voimakkaat. Täysi ja hyvin kehittynyt hampaisto, jossa hampaat ovat symmetrisesti kiinnittyneet ja purenta normaali, leikkaava.
Silmät: Keskikokoiset ja mantelinmuotoiset, hieman vinosti asettuneet. Mieluiten tummat.
Korvat: Melko ylös kiinnittyneet ja aina pystyt. Suhteellisen pienet ja teräväkärkiset.
Kaula
Jäntevä ja keskipitkä, ilman löysää kaulanahkaa.
Runko
Selkä: Lyhyehkö, suora ja jäntevä.
Rintakehä: Pitkä ja ulottuu lähes kyynärpäiden tasolle.
Vatsa: Hieman kohoava.
Häntä
Kiertyy tarmokkaasti tyvestä alkaen kaarena eteenpäin tiiviisti selkää myötäillen. Ulottuu reiden keskikohdalle saakka.
Raajat
Eturaajat: Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Takaraajat: Voimakkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Liikkeet
Keveät, maatavoittavat ja vaivattomat. Koira vaihtaa herkästi ravista laukkaan.
Karvapeite
Rungon karva on pitkähköä, puolipystyä tai pystyä. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä. Reisien takaosassa ja hännässä karva on pitkää ja tuuheaa.
Väri
Selkäpuolelta kellan- tai ruskeanpunainen, mieluiten kirkkaan sävyinen. Alapuolen karvoitus on selkäpuolta vaaleampaa.
Säkäkorkeus
| Sukupuoli | Minimi | Ihanne | Maksimi |
|---|---|---|---|
| Uros | 44 cm | 47 cm | 50 cm |
| Narttu | 39 cm | 42 cm | 45 cm |
Hylkäävät virheet
- Vihaisuus tai liiallinen arkuus
- Muut kuin pystyt korvat
- Muu kuin musta kirsu
- Kirkkaankeltaiset tai herasilmät
- Ala- tai yläpurenta
- Nikamavika hännässä
- Runsas valkoisuus tai valkeat sukat
- Perusväristä poikkeavat värit
- Laineikas tai kihara karvapeite
- Rajamitat ylittävä tai alittava säkäkorkeus
- Vakavat hammaspuutokset
Hylkäävät virheet eivät salli koiran käyttämistä jalostukseen. Lisäksi rotumääritelmässä luetellaan joukko vakavia ja vähäisempiä virheitä, jotka vaikuttavat näyttelyarvosteluun mutta eivät yksinään ole jalostusesteitä.
Lähde
Virallinen, voimassa oleva rotumääritelmä julkaistaan Suomen Pystykorvajärjestön sivuilla.