Tietoa kirjoittajasta
Koirat ja minä
Suomenpystykorvat lähellä sydäntä
Koira
Helmi
Suomenpystykorvanarttu Luppoaika Sapuneito • s. 27.5.2014 • Sukutaulu
Helmi on ensimmäinen suomenpystykorvanarttuni. Olin etsinyt sopivaa narttulinjaa kasvatustyön pohjaksi todella pitkään, kunnes muutamien sattumuksienkin kautta päädyin tähän yhdistelmään. Narttulinja on tuottanut käyttövalioita useassa polvessa ja myös uroksen narttulinja on vahva.
Kotona Helmi on kuin ajatus. Se ei metelöi turhia ulkona eikä sisällä. Se tulee usein isännän viereen lepäilemään ja on kotona erittäin rauhallinen. Lasten ja pentujen kanssa Helmi on pitkämielinen eikä hermostu vähästä. Luonne on neidillä 10+.
Metsällä Helmi on saanut lempinimekseen ”Erkin viitapiru”. Helmi on todella riistaverinen ja innokkaasti hakeva koira. Sen lempiriistaa ovat linnut, joita se haukkuu mustasta metsosta aina pyyhyn saakka. Syksyn 2017 pohjanlohkon valinnoissa se sai 10 minuutin pyyhaukut molempina päivinä, vaikka todennäköisesti kohtasi pyyn ensimmäistä kertaa eläessään.
Helmi on hyvä pysyttäjä ja melko usein lintu löytyykin pitkän haukun päätteeksi oksalta. Välistä tuntuu, että arkojen lintujen kanssa se tekee kaikki temppunsa saadakseen linnun pysymään oksalla. Hakijana Helmi on nopea ja pyyntipäivän aikana kilometrejä saattaa tulla yllättävänkin paljon.
Lintujen lisäksi Helmi haukkuu näätää, hirveä, vesilintuja ja onpa se ottanut ketunkin kiinni. Tuore karhunjälki herätti vielä kunnioitusta.
- Näyttelystä Helmillä on Erittäin Hyvä
- LINT-KVA
- Lapin LINT Piirinmestaruuskisojen 2. sija (2017)
- Metsopoika-ottelun 5. sija (2016)
- Vuonna 2019 Helmi selvitti tiensä Haukku-Otteluun Vöyrillä ja tuli kovatasoisessa kisassa lopuksi viidenneksi
PEVISA-tarkastuksessa Helmiltä löytyi polvilumpion luksaatio, joten sitä en voinut käyttää jalostukseen.
Koira
Lempi-Iita
Suomenpystykorvanarttu Vallavosan Ainu-Lempi • s. 24.4.2017 • Sukutaulu
Lempi-Iita on meidän perheen rauhallisin narttu. Se ei turhia hötkyile kotosalla ja onkin nimensä mukaisesti lempeä koira. Metsässä sen pyytövietti syttyy ja se onkin meidän nartuista selkeästi laajahakuisin ja työteliäin. Metsästyspäivinä sen kanssa saa useimmiten kulkea haukusta haukkuun, ja siitä onkin tullut meidän perheen saalisvarmin koira.
Kokeissa ja näyttelyissä Lempi on pärjännyt hyvin ja on kaksoisvalio. Koeuran kruununa Savukosken KV-haukkujen voitto sekä CACITit. Piirinmestaruuskisoissa sijoitukset ovat jääneet harmillisen lähelle jatkoonpääsyä ajatellen. Koekoirana Lempin laajahakuisuus näkyy useina toteamattomina haukkuina, ja väliin myös liian harvasta yhteydenpidosta on rokotettu.
Lempillä on kolme pentuetta ja pentuluku on nyt tullut täyteen. Pennuissa on useita erittäin lupaavia jahtikoiria — pitää toivoa, että niitä saadaan jatkossa myös kokeisiin. Näyttää, että Lempi on periyttänyt sekä käyttö- että näyttelyominaisuuksiaan.
Koira
Lyyti
FI KVA-LINT M-25 Kaira • FI49913/20 • syntynyt 2020 • Sukutaulu
Lyyti on perheemme nuorin suomenpystykorva, syntynyt 2020. Rekisterissä virallisesti nimellä Kaira, käyttövaliotittelilla FI KVA-LINT ja vuoden 2025 mestaritittelillä M-25. Metsässä Lyyti on vauhdikas ja sinnikäs linnunhaukkuja — kentällä on tullut näytettyä, että käyttölinjan koirassa on todellinen työ päällä. Kotona pehmeä ja kontaktihakuinen, erityisesti lasten kanssa.
Kirjoittaja
Ville Ylläsjärvi
Suomenpystykorvat lähellä sydäntä
Suomenpystykorva on kuulunut elämääni tavalla tai toisella pienestä asti. Isoisällä oli ollut hyviä lintukoiria ja sain kuunnella hienoja tarinoita niiden edesottamuksista Savukosken ja Sodankylän kairoissa sotien jälkeen.
Kaikki virheet tuli varmasti pojankloppina tehtyä pystykorvien kanssa touhutessa. Ensimmäisen ns. maatiaispystykorvan jälkeen yritin kouluttaa ensimmäisen puhtaan pystykorvan, Onnin, ”kaikkien sääntöjen mukaan” — ja siinä sitten jo jotenkin onnistuinkin. LINT-tuomarikoulutuksen kävin ensimmäistä kertaa jo vuonna 2004 Onnin ollessa reilun vuoden ikäinen.
Onni — eli Tiistin Viima — oli erittäin sitkeä, hirveä haukkuva pystykorva, ja uskon että siitä olisi osaava isäntä tehnyt helposti käyttövalion hirvelle. Siitä tuli vanhemmiten kuitenkin oikein hyvä ja mukava lintukoira, kun sen sai hirviltä viheltämällä pois. Muutaman kerran käytiin LINT-kokeessakin harjoittelemassa, mutta orastava kisaura päättyi lopulta ristisiteen katkeamiseen hanhenpyyntireissulla. Samalla myös jalostuskäytöstä luovuttiin, vaikka kyselijöitä muutamia olikin.
Olen syvästi mieltynyt suomenpystykorvaan. Sen omaperäisyys, valtava riistainto ja kaunis ulkonäkö säväyttävät joka kerta kairassa. Ollessamme metsällä kahden koiran kanssa tuntee, että on jotenkin ikiaikaisen perinteen lähteillä. Eniten minua harmittaa Metsähallituksen hurja hakkuuvauhti, jolla viimeisiä pystykorvametsästyksen tyyssijoja kuljetetaan kumipyörillä sellutehtaalle. Kasvatusmetsissä on toki lintuja, mutta ne maisemat eivät sytytä sydäntä samalla lailla.
Koetoimintaa harrastan sekä kilpaillen että LINT-ylituomarina, ja talvisin käymme näyttelyissä teroittamassa ”pystykorvasilmää”. Työssäni toimin tällä hetkellä yrittäjänä.
Kiitos kun kävit!